No nyt se vihdoinkin on täällä!!!

Jaa niin talviko? No sekin, onneksi. Mutta se helmikuusta saakka odotettu olkimylly on viimein saapunut pihaan. Ja miehet parhaillaan kokoavat sitä toimintakuntoon. Odotukset koneen suhteen ovat korkealla, toivottavasti eivät turhaan.

Kuivikeolkia jäi paljon keräämättä märkyyden vuoksi ja kuiviketurpeen saanti on niin ja näin. Onneksi ehdimme varata ruokohelpeä pitkin Keski-Suomea, joten kuivikkeet kyllä riittävät täksi talveksi hyvinkin. Jos olkisilppuri toimii kuten pitää ja jauhaa paalit todella lyhyeksi silpuksi tehokkaasti, ei siitä turpeen saannistakaan tarvitse tulevaisuudessa olla kovin huolissaan.

Syksy…joko se kesä meni?

Kesää odoteltiin ja nyt onkin jo syksy. Menipä se taas nopeasti. No onneksi muutama hellepäiväkin ehdittiin kokea. Syksy onkin säiden puolesta haastava…lievästi sanottuna. Viljat on saatu onneksi puitua urakoitsijan toimesta. Oljen keruu on pahasti kesken. Olkia kerätään pitkin pitäjää, noin 200 hehtaarin alalta. Tästä noin viidennes on saatu paalattua ja käärittyä. Lehmien kolmas säilörehusato saatiin talteen viime viikolla, sekin joutui odottamaan niiton jälkeen viikon verran paalausta sateiden kiusatessa. Hiehojen säilörehu päästään toivottavasti tekemään tulevalla viikolla. Jos vain sääennusteet pitävät paikkansa, pitäisi viikon verran ainakin olla kuivempaa… Tässä ammatissa on se huono puoli, että sopivaa säätä ei voi tilata=) Luonnon armoilla mennään. Tai ehkäpä siinä onkin työn viehätys…?